Kirjailija Katri Tapola kirjoitti Satupäivän 2013 ”Sadun ääni” -teemaan liittyvän sadun alun Sari Airolan korttikuvan inspiroimana. Satupäivään osallistuvia kouluja ja päiväkoteja pyydettiin jatkamaan tarinaa. Julkaisemme sivuilla lasten versioita meille lähetetyistä teemasaduista. Jos haluat jakaa muille oman versiosi Pikku Mur-Murin tarinasta, voit lähettää sen osoitteeseen info(at)satupaiva.fi!
Satupäivän teemasadun alku:
Pikku Mur-Murin ääni oli kateissa. Mur-Mur oli hiirenhiljaa vaikka se ei edes ollut hiiri vaan karhunpentu. Säikähdys oli saanut äänen piiloon aina mahanpohjaan saakka. Iso Mur tassutteli paikalle. Se sulki Pikku Murin-Murin suureen pehmeään karhunsyliinsä. Iso Mur alkoi kertoa satua. Sadussa seikkaili yksi pieni karhunpoika… (Katri Tapola)
Lasten versioita:
PIETU (6-v.):
… ”joka oli mennyt Linnanmäen kummitusjunaan. Katosta tuli aaveita, jotka sanoivat BÖÖ. Mur säikähti, hyppäsi ja kiljui kamalasti. Sen jälkeen ääni katosi. Äiti toi hattaran ja pikku Mur söi sen. Ääni tuli takaisin. Sen pituinen se.”
MILANA (8-v.):
”Olipa kerran pikkuinen karhu, jonka nimi oli Pikku-Mur. Pikku-Murin ääni oli mennyt kokonaan pois, että hänen äitinsä ja isänsä huolestuivat hänen äänestään. Ja sitten he lähettivät pikku Murin Mur-Mur-kouluun, jossa opeteltaisiin taas sanomaan ”MURRR!”
Ensimmäisenä päivänä koulussa, he yrittivät opetella sanomaan sanoja, joissa oli ainakin kaksi R-kirjainta. Toisena päivänä harjoiteltiin vieläkin sellaisia sanoja. Kolmantena päivänä opeteltiin sanomaan ”MURRR!”. Pikku Murille se oli hirveän vaikeaa mutta kuitenkin sai jotain suusta tulemaan. Sitten neljäntenä päivänä opeteltiin sanomaan ”MURRRRR!” Ja sitten pikku Mur ponnisteli ja ponnisteli ja sitten huusi niin lujaa kuin ikinä jaksoi MURRR! Ja sitten pikku Mur oli tyytyväinen ja lähti kotiin hyvillä mielin. Loppu.”
FISKARSIN KOULUN SATUKERHOLAISET:
Yhtäkkiä tipuin johonkin outoon luolaan. Siellä minua vastaan tuli ihan saman näköinen kolmivarpainen.
Yritin puhua hänelle, mutta hänestä ei lähtenyt mitään ääntä, suu vain liikkui. Minä yritin huutaa hänelle, jolloin hän vastasi aivan samalla tavalla huutamalla. Minä sanoin -älä matki minua! Ja hän matki.
Hermostuttavaa! Tahdon pois täältä luolasta, mutta en tiedä miten.
Yritin päästä kolmivarpaisen luo, mutta törmäsinkin johonkin kovaan.
Peili.
Olin huutanut niin lujaa, että minulta oli lähtenyt ääni. Peili, minä kuiskasin hiljaa. Mitä? -vastasi peili.
Ei voi olla totta, peili puhuu. Kuka sinä olet? Minä kysyin.
Peilin takaa mönki esiin pienen pieni Rouva Hiiri, jolla oli päässään hieno juustohattu.
Hiirirouva oli kovin ystävällinen ja näytti minulle reitin ulos.
Kun tulimme ulos luolasta, jouduimme siristelemään silmiämme, koska luolassa oli ollut niin pimeää.
Lähdimme Rouva Hiiren kanssa minun kotiini juomaan mansikkamehua ja syömään kakkua. Siinä moussuttaessamme huomasimme, että hiirirouvallakin oli vain kolme varvasta. Meistä tuli oikein hyvät ystävät.